Tein viime viikonloppuna siskoni perheen talonrakennusprojektin edistymisen kunniaksi - toki kakuille on aina oltava syy - pienen täytekakun. Käytin sokerikuorrutetta ensimmäisen kerran kakun päällystämiseen. (Kuvien laatu on vähän kehno - pahoittelut!)

Pohjana tavallinen 2 munan kakkupohja. Kostutus maidolla.

Täytteenä omenahillo-banaanisoseseos ja kanelivaahto (vispikermaa, jossa tosi reilusti vaniljasokeria ja kevyesti kanelia - oli erittäin hyvää!).

En tajunnut, että omenahillo kostuttaisi kakkua niin paljon; päivä täyttämisen jälkeen koristeluajan koittaessa kakun pohjakerros oli lysähtänyt märkyyttään.

Kakun pinnalle kevyesti kanelivaahtoa. Tulos näyttää kuvassa jotenkin vinksinvonksisemmalta kuin mitä se käytännössä oli. Taisin kai sitten korjata kuorrutusta vielä kuvan ottamisen jälkeen.

Käytin reilusti tomusokeria sokerikuorrutteen kaulinnan aikana, niin kuin kuvasta näkyykin, mutta silti levy tarttui alustaan ja repeili hieman. En jaksanut ottaa siitä stressiä ja kaulita massaa uudelleen, vaan päätin peittää ongelmakohdan.

Sinänsä sokerikuorrutteen asetteleminen oli erinomaisen helppoa. Yliarvioin suuresti tarvittavan kuorrutteen määrän ja leikkasin reunoilta runsaasti ylimääräistä kuorrutetta. Tasoittimen avulla kakun pinnan sai todella sileäksi; kuvassa siinä on vielä ryppyisyyttä.

Siisti ja sileä kuorrute. Leikkasin revenneen kohdan päälle paikaksi ympyrän, jonka maalasin hopeavärillä ja asetin liljojen alustaksi.

Kakun pinnalle pudottelin pisaroita tosi juoksevalla sokeri-vesikuorrutteella, jonka värjäsin mustalla tomuvärillä.

Kaiken kaikkiaan tämä ensimmäinen sokerikuorrutekokeiluni oli tosi myönteinen kokemus. Kuorrutteen käyttäminen oli helppoa ja näppärää mukaan lukematta pientä vaikeutta saada kaulittu kuorrutelevy irti alustastaan. Pinta silisi yllättävän vaivatta täysin muhkurattomaksi ja kuorrutteen reunan sai helposti leikattua siistiksi. Ja entäs kakun maku? Erittäin herkullinen. Kyllä - minä tykkään tästä! :)